Rehtorin puhe Pitäjänmäen peruskoulun itsenäisyysjuhlassa
vanhemmille ja koulun oppilaille sekä henkilökunnalle
"Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opettajat ja oppilaat
Koulussa kasvaa yhteistyöllä oppiminen ja sivistys! Koulumme toiminta-ajatus on läsnä elävänä esityksenä tässä juhlassa. Olemme saaneet pysähtyä Suomen itsenäisyyden ajan monimuotoisiin vaiheisiin ja suunnata katseen tulevaisuuteen oppilaiden tuoreina ja ihastuttavina esityksinä. Jokaisen sukupolven ja ikäluokankin nuoriso muuttaa vanhaa ja tekee asioita uudella tavalla. Minkälainen onkaan itsenäisyytemme 100-vuotisjuhla tässä koulussa 10 vuoden kuluttua vuonna 2017, kun sen tekijöinä ovat parhaillaan päiväkotia käyvät lapset? Kaikki nykyiset oppilaathan ovat silloin jo peruskoulunsa suorittaneita.
Meillä aikuisilla on muistissa näitä itsenäisyyden juhlavuosia 10, 20, 30, jopa 40 vuoden takaa, jolloin oli itsenäisyyden 50- vuotisjuhlat vuonna 1967. Omista muistoistani nousee kokemus soihtukulkueesta, jossa kannoin partiolaisten lippua yli 20 asteen pakkasilmassa ja seisomisesta sankarihaudoilla. Olin silloin nykyistä peruskoulun 8. luokkaa vastaavalla luokka-asteella oppikoulussa.
Itsenäisyysmietteet vievät ajatuksen helposti sankareihin, muinaisiin ja nykyisiin. He symboloivat meille, että kuulumme heidän joukkoonsa ja haluamme samaistua heihin.
Valtiollisen itsenäisyyden symbolina on kaikilla mailla oma lippu, joka juhlan tullen aina nostetaan salkoon ja aina se tuo mukanaan ylevyyttä ja juhlamieltä. Oman maan lipulla on todellakin tunnesisältöinen merkitys jokaiselle. Kun joku voittaa esim. olympiakultaa, tulevat palkintokorokkeelta kaikkien nähtäväksi ja kuultavaksi juuri hänen kotimaansa lippu ja kansallishymni.
Meidän suomalaisten tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen ja tuntuu, ettei ole olemassakaan muita sopivia värejä Suomen lipun väreiksi. Ne ovat juuri oikeat.
Muitakin itsenäisyyttä symboloivia asioita on kaikkialla: vaakunat, raha, puvut, laulut, passi, erilaiset koristeaiheet ja taideteokset.
Eri aikoina on yleisöäänestysten avulla valittu myös muita kohteita, kuten kansallispuuksi rauduskoivu, kansallislinnuksi Joutsen, kansalliseläimeksi Karhu, kansallishyönteiseksi seitsenpistepirkko, kansalliskalaksi ahven ja kansalliskukaksi kielo. Olemme saaneet iloita näistäkin teoksista oppilaiden maalauksina alakoulun sisääntuloaulassa jo tämän juhlan alla.
Itsenäisyyden juhlavuoden laulukin on valittu ja voittajaksi äänestettiin Sininen ja valkoinen.
Itsenäisyyden voimavirrat nousevat kaikkialta ympäristöstämme. Tuntemaamme suomalaisuutta ei olisi ilman luontoa, historiaa, kulttuuria, suomenkieltä, uskontoa ja koululaitosta.
Itsenäisyyttä ei kuitenkaan synny eikä se säily ilman itsenäisiä ja vapaita ihmisiä - meitä suomalaisia.
Itsenäinen ihminen ei alista toista, koska hänen ei tarvitse pakonomaisesti osoittaa omaa vahvuuttaan toisia polkemalla. Hän tietää, mistä hän on kotoisin olematta silti menneisyytensä ja taustansa vanki. Hän kuuluu johonkin yhteisöön ja maisemaan, mutta voi kuitenkin tehdä sieltä retkiä tuntemattomille alueille, vieraiden ihmisten luo ja uusiin ajatuksiin. Hän kantaa vastuunsa sekä onnistumisistaan että epäonnistumisistaan ja siivoaa omat jälkensä tietäen, että hänen perässään tulee uusia ihmisiä, joilla on oikeus iloita elämästä ja etsiä oma tiensä.
Noista omista kouluvuosista kumpuaa myös sellainen asia, joka liittyy kouluille nyt esitettyyn haasteeseen ja jonka olen lupautunut ottamaan vastaan ja välittämään tämän juhlan lopuksi, nimittäin
Roska päivässä -liike kutsuu konkreettiseen isänmaan kunnioitukseen Suomen itsenäisyyden 90-vuotispäivänä.
Ensin siis aiheeseen liittyvä muisto kouluajalta: Paras koulukaverini oli nimeltään Raija ja kuljin hänen kanssaan aina koulumatkat. Ihmettelin kovasti, kuinka hän heitti esim. karkkipaperit maahan ja käskin häntä aina nostamaan sen ylös. Kotoa olin itse omaksunut syvästi ja pysyväksi jääneen asian, että roskia ei saa heittää luontoon. Tuntuu jopa siltä, että sana jäte oli tuntematon tai se ei ainakaan ollut arkikielessä käytössä, koska kaikki ylimääräinen tavara lajiteltiin ja hyödynnettiin ja palavat roskat hävitettiin polttamalla. Nythän tilanne on aivan toinen, kun jätteiden määrä ja elinympäristön roskaaminen on vain lisääntynyt.
Näin kuuluu itsenäisyyspäivän haaste tämän päivän koululaisille ja aikuisille:
- Aikaisemmat sukupolvet ovat uhranneet hyvin paljon Suomen itsenäisyyden vuoksi. Kunnioitammeko me isänmaatamme lähinnä juhlapuheissa, kysyy Roska päivässä -liikkeen perustaja, toimittaja, sosiaalipsykologi Tuula-Maria Ahonen.
- Kunnioitus näkyy arjen konkreettisissa teoissa. Tällä hetkellä meidän "kunnioituksemme" maatamme kohtaan näkyy roskien heittämisenä. Kunnat ja kaupungit joutuvat käyttämään satoja miljoonia euroja terveiden aikuisten, nuorten ja lasten jälkien korjaamiseen. Voimmeko me kunnioittaa itseämme itsenäisen maan vastuullisina kansalaisina, jos toimimme pikkulasten tavoin? Tai kun kävelemme välinpitämättöminä roskien ohi?
Roska päivässä -liike kutsuu Suomen 90-vuotispäivänä kaikki kansalaiset konkreettiseen isänmaata kunnioittavaan tekoon. Kunnioita tätä maata, jonka puolesta niin monet ovat antaneet henkensä ja terveytensä, näkyvällä tavalla: kerää maasta roska, mieluiten tilanteissa, joissa ihmiset näkevät tekosi. Kutsu heitä ystävällisesti mukaan. Vie omat roskasi kierrätysastiaan tai roskapönttöön.
Viisi miljoonaa kerättyä roskaa viestii nykysuomalaisten kiitollisuutta edeltäviä sukupolvia kohtaan ja johdattaa meitä kestävän kehityksen tielle.
- Toivon, että tämä isänmaan konkreettinen kunnioitus jatkuu arjessa, sanoo kutsun vastaanottava eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Marja Tiura.
- Roskaaminen on yksi maailmanlaajuisista ongelmista. Mielestäni Suomella on mahdollisuus toimia edelläkävijänä, eräänlaisena pioneeriyhteiskuntana. Suomessa on optimistista henkeä, jonka avulla maassamme voisi kehkeytyä uudenlaisen yhteiskunnan malli, sanoo kutsun vastaanottava professori Markku Wilenius.
Yhteisellä pienellä teolla on suuria vaikutuksia. Tuletko Sinäkin mukaan?
Esitän sydämelliset kiitokseni tämän juhlan toteutuksesta koulumme oppilaille, opettajille ja henkilökunnalle ja teille kaikille hyvät kutsuvieraat. Elävän esityksen aikaansaaminen vaatii ja opettaa paljon juuri niitä taitoja, jotka ovat hienoimpia tuloksiltaan elämän matkalla ja rikastavat jokaista niin tekijää kuin vastaanottajaakin. Samalla toivotan kaikille kunnioituksen täyteistä itsenäisen Suomen juhlavuotta."
Hilkka Jurvajoki
Pitäjänmäen peruskoulu rehtori
takaisin etusivulle