ROSKABÄTMÄN

Sain kunnian olla juhlapuhuja Kauniaisten kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. Tunnelma oli harras, Uusi Paviljonki puolillaan ja kaupunginjohtaja toisaalla. Puhuin takellellen vaikeista asioista ja yleisö liikuttui.

Toistakymmentä juhlavierasta kyseli kahvitteluvaiheessa, miten hyvän viestin saisi laajemmalle joukolle. Ajattelin nokkavasti, että salin täyttämisestä on hyvä aloittaa, mutta kroonistuneesta luonneviastani huolimatta osasin olla ihme kyllä hiljaa.

Juhlan inspiroimana menin Teresan Move! -kuntosalille käsittelemään kuolemanpelkoani. Kollegani Antti Kiukas oli aiemmin päivällä viestittänyt tehneensä 10 sarjaa 10 toistoa 60 kilolla penkkipunnerruksessa. Eihän sata toistoa penkissä kuudellakympillä oikeasti mitään ole, mutta tällaiselle syntymäheikolle, andropaussin kynnyksellä hoippuvalle keski-ikäiselle ihmisorankille pitkän penkkipaussin jälkeen kollegan viesti katalysoi kuolemanpelkoa ja kastraatiokauhuja.

Tein lopulta sata toistoa 60 kilolla penkissä, sata leuanvetoa ja sata kyykkyä. Ai leuat ja kyykyt kehonpainolla? No ei tod! Päälle uudella juoksumatolla kuusi kipakkaa sykkeennostatusta ja venyttelyä pimeässä tanssisalissa. Ulkona on pimeää, minulla juhlapuku päällä ja olo on jääkylmän suihkun jäljiltä raikas, onnellinen. Kiire jää, aika pysähtyy, nykyhetki venyy.

Kauniaisten hieman (understatement) ruman ostoskeskuksen R-kioskin edessä on nuoria syljeksimässä ja viihtymässä keskenään. Nuoret melskaavat iloisesti, roskaavat ja syljeksivät, syljeksivät ja roskaavat. Mikäs siinä. Minäkin syljeksin ja roskaan, tosin lenkillä ja roskikseen.

Saan päähänpiston. Pyydän R-kioskin myyjältä juomaostokseni yhteydessä ylimääräistä pussia, jotta voin vähän siivota nuorten jälkiä. Myyjä sanoo kauniisti, ettei minun tarvitse siivota nuorten kylvöä, vaan hän tekee sen työvuoronsa päätteeksi.

Minulla on kuitenkin musta puku päällä ja tunnen itseni Bätmäniksi. Konttaan nuorten jaloissa ja poimin roskia. En sano mitään, en tylytä eleilläni, en katso edes silmiin, ettei kukaan kokisi katsettani moitteeksi tai mulkoiluksi.

En ole vihainen. Poikkeuksellisesti en edes tunne aivan kohtuutonta ylimielisyyttä nuoria kohtaan. Vältän jopa ajattelemasta nuorten herraskaisia kotioloja ja heidän vanhempiensa väliin jäänyttä kasvatustyötä. Se ajatus tulee vasta kotona, syljestä limaista kättäni pestessä.

Nuoret ovat kivoja. He eivät potki eivätkä sylje päälle, vaan väistävät kohteliaasti helpottaakseen konttailuani. Poimin räkäisiä roskia ja tunnen olevani edes hieman hyödyksi.

Kun vien pian täyttynyttä pussia roskikseen, aikuinen ohikulkija haluaa kätellä ja kiittää. En kehtaa kehottaa häntä pesemään räkää kädestään kotona. Tuskin hän siitä mitään tautia saa.

Illalla katson televisiosta Linnan itsenäisyysjuhlia. Yksi yhteiskuntamme rakentajista on jäänyt kutsumatta. Tuula-Maria Ahonen, Roskaliikeen perustaja.

Harva ihminen on niin yksinkertaisella ohjeella ylevöittänyt ympäristöä ja ihmisten elämää niin paljon. Poimi roska päivässä, etteivät roskaajat saisi syytä kiihdyttää roskaamistaan.

Tarja Halosen Itsenäisyysjuhlia katsoessa ylemmyydentunteeni hiipuu. Hyvillä mielin nukkumaan. Huomenna roskabätmän saalistaa taas, tällä kertaa lenkkipukuun naamioituneena. Robiniksi on raahattu elokuvaohjaaja Aku Louhimies.

Teksti Jari Sarasvuo

takaisin etusivulle