Päivittäisen roskan kerääminen johdattaa kohti suurta henkeä
"Pienessä teossa voi asua suuri henki", antoi Lapissa asuva kirjailija Raimo O. Kojo Roska päivässä - liikkeelle hienon sloganin. Monet nuoret liikkeet jäsenet ovat kehitelleet vastaavia sloganeita. Miten tämä olisi ymmärrettävä nykymaailmassa?
Nykymaailmassa vallitsevaa ajan henkeä kuvaavat sanat itsekeskeisyys, ahneus ja välinpitämättömyys muita kohtaan. Rohkenen väittää, että jopa henkinen ihminen voi langeta aikamme henkeen silloin, kun hän omistautuu "kiillottamaan omaa kruunuaan", ajattelematta muita ihmisiä, ympäristöä ja eläimiä.
Myös henkistä tietoa voi ahnehtia, ja tiedon kanssa voi vetäytyä norsunluutorniin, rosoisen arjen yläpuolelle.
Roska päivässä - liike tuo nimensä mukaisesti arjen, toisten ihmisten ja eläinten näkökulman jokaista jäsentään hyvin lähelle. Jäsenet keräävät päivittäin ainakin yhden roskan, ja kutsuvat ainakin yhden ihmisen mukaan. Jäsenrekisteriä ei ole, liittyminen on sydämen ja omantunnon asia.
Kun aloitimme liikkeen seitsemän ja puoli vuotta sitten, meitä oli kolme: äiti ja kaksi tytärtä. Nykyisin jäseniä on kaikilla maailman mantereilla. Nuorin on parivuotias, vanhin 92. Mukana on ihmisiä eri kulttuureista ja eri uskonnoista, eri sosiaaliryhmistä ja jopa eri lajeista. Nykyisin useampikin koira on oppinut tai opetettu keräämään roskia.
"On hienoa olla mukana pienessä, mikä tekee suurta", sanoo teini-ikäinen liikkeen jäsen.
Mitä hän tällä tarkoittaa?
Kohti kunnioitusta ja välittämistä
Keski- Euroopassa luonnonvaraisten eläinten kuolemat ovat lisääntyneet, johtuen monista eläimille vaarallisista roskista, joita ihmiset heittävät surutta luontoon. Suomessa asiaa ei ole edes tutkittu. Eläinlääkärit kertovat kuitenkin, että he ompelevat harva se päivä koirien tassuhaavoja, jotka syntyvät maahan heitetystä rikotusta lasista.
Aikamme "normaali" ihminen kävelee rikotun lasin ohi, ehkä mielessään paheksuen lasin rikkojia. Mutta kuinka paljon tämä paheksunta auttaa viatonta koiraa, joka seuraavaksi tassuttelee paikalle? Paheksuja saa itselleen ehkä hyvän mielen, kun hän ajattelee olevansa parempi ihminen kuin lasinrikkoja, mutta koiran kannalta lopputulemana on haava, jonka paraneminen kestää noin kuukauden. Kaikki haavat eivät tietenkään parane täysin, koiran liikuntakyky voi vahingoittua.
Ja jos seuraava tulija on jänis, sillä ei ole omistajaa, joka vie sen eläinlääkärille.
Roskaliikkeen jäsen oppii ajattelemaan eläinveljistämme ja - sisaristamme välittävällä tavalla, ennaltaehkäisemään niiden turhaa kärsimystä, haavoittumista ja kuolemaa.
Kun aloitimme liikkeen uuden vuosituhannen alkaessa, sain sähköpostia eräältä naiselta. "Minulta menee usein kevät pilalle, koska kärsin niin paljon roskaisuudesta", hän kirjoitti.
Kaikki eivät kärsi yhtä paljon kuin hän, mutta hyvin moni kärsii ympäristöstä, joka viestittää itsekkyyden ja välinpitämättömyyden henkeä. Roskaliikkeen jäsen oppii kunnioittamaan myös kanssaihmistensä tunteita, tuottamaan sinne, missä liikkuu, välittämisen ja vastuun henkeä.
"Olen lopettanut roskaamisen, ja olen ylpeä siitä"
Aina joskus joku ihminen yleisötilaisuuksissa sanoo minulle mielestään kovin älykkäästi: "Pitäisi perustaa Älä roskaa - liike!" Kerroin tästä ehdotuksesta kokeneelle mainostoimittajalle, joka kommentoi:"Siihen liikkeeseen tulisivat mukaan vain ne, jotka eivät muutenkaan roskaa!"
Roskaliikkeeseen sitä vastoin on tullut mukaan hyvin moni roskaaja. "Ennen heittelin roskia, ja ajattelin, että mitä välii, kun muutkin roskaa. Mutta nyt kun tiedän, että on olemassa Roskaliike, tulen mukaan ja kutsun kaverini", kirjoittaa teini Ystäväkirjassamme.
"Oikein hävettää, että olen heitellyt roskia. Kun nyt kuulin tästä hienosta liikkeestä, tulen mukaan kavereiden kanssa", kirjoittaa toinen.
Jokainen Roskaliikkeen jäsen on omalla esimerkillään ympäristökasvattaja. Hän viestittää konkreettisesti, omalla pienellä teollaan rakkauden henkeä, joka vie kulkijoitaan kohti kestävää kehitystä.
Haluatko Sinä arvoisa lukija tulla mukaan?
Tuula-Maria Ahonen
takaisin etusivulle